1. Perunkirjoitus Perunkirjoitus on toimitus, jossa laaditaan ja allekirjoitetaan kuolinpesää koskeva perukirja. Perukirjalla on kolme keskeistä tehtävää: 1) toimia kuolinpesän osakasluettelona 2) toimia yhteenvetona kuolinpesän varoista ja veloista sekä vainajan että mahdollisen lesken osalta 3) toimia veroilmoituksena perintöverojen määräämistä varten.
Perunkirjoitus ja perinnönjako ovat kaksi eri asiaa. Perunkirjoitus ei yleensä korvaa perinnönjakoa. Se on kuitenkin ensimmäinen vaihe pesänselvitystä, joka päättyy aikanaan perinnönjakoon. Perinnönjakoa ei voida tehdä ennen kuin perunkirjoitus on toimitettu. Huolellisesti tehty perukirja on merkittävä apu pesän osituksessa (ks. kohta 40) ja perinnönjaossa.
2. Perukirja Vrt. edellä. Perukirjaan merkitään tapauskohtaisesti myös muita kuolinpesän tilaa kuvaavia tietoja, kuten perinnönjättäjän laatima testamentti, puolisoiden keskinäinen avioehtosopimus, leskelle kuuluvien oikeuksien käyttö, perillisten lakiosavaatimukset, perinnöstä luopuminen, annetut ennakkoperinnöt ja lahjat jne.
3. Pesänilmoittaja Pesän tilan parhaiten tunteva, yleensä pesän osakas, voi olla myös avopuoliso. Perunkirjoitusvelvollisena huolehtii perunkirjoituksen toimittamisen ajankohdasta ja paikasta sekä uskottujen miesten valitsemisesta. Ilmoittaa pesän varat ja velat perukirjaa varten. Mikäli pesänilmoittaja ja pesää hoitanut henkilö ovat eri henkilöitä, molempien yhteystiedot on merkittävä perukirjaan veroviranomaisen mahdollista yhteydenottoa varten.
4. Uskotut miehet Perunkirjoituksen toimitusmiehet (kaksi henkilöä). Uskottujen miesten keskeinen tehtävä on arvioida pesän varat ja velat. Käytännössä toinen uskotuista miehistä myös laatii perukirjan, toinen on pääosin todistajan roolissa. Uskotuille miehille ei ole laissa asetettu pätevyys- tai esteettömyysvaatimuksia. Riittää, että he ovat oikeustoimikelpoisia ja täysivaltaisia.
5. Kuolinpesä Kuolinpesä määrittää niiden henkilöiden piirin, jotka yhdessä ovat oikeutettuja hallinnoimaan perinnönjättäjältä jäänyttä jäämistövarallisuutta. Oikeus osallistua kuolinpesän yhteishallintoon ja kuolinpesää koskevaan päätöksentekoon on kuolinpesän osakkailla. Kuolinpesän yhteishallinto alkaa perinnönjättäjän kuolemasta ja päättyy jäämistövarallisuuden jakoon. Yhteishallintosuhde syntyy, jos perinnönjättäjältä on jäänyt vähintään kaksi oikeudenomistajaa.
6. Kuolinpesän osakkaat Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, yleistestamentin saajat sekä eloonjäänyt aviopuoliso.
Perillisten osakkuus kuolinpesässä määräytyy perimysjärjestyksen mukaan. Perimysjärjestys on etuoikeusjärjestys, jossa perinnönjättäjän sukulaiset luokitellaan kolmeen perillisryhmään sen mukaan kuinka läheistä sukua he ovat perinnönjättäjälle: I) rintaperilliset II) vanhemmat III) isovanhemmat. Kuhunkin perillisryhmään kuuluvat ensisijaisten perillisten lisäksi sijaantuloperilliset (esim. ryhmässä I kuolleen rintaperillisen sijaantuloperillisiä ovat hänen lapsensa ja ryhmässä II kuolleen vanhemman sijaantuloperillisiä ovat perinnönjättäjän sisarukset).
Mikäli elossaolevia perillisiä löytyy perillisryhmästä I, he ovat kuolinpesän osakkaita ja perimysjärjestykseen perustuva osakasasema sulkeutuu pois perillisryhmien II ja III perillisiltä. Ellei elossaolevia perillisiä löydy perillisryhmästä I, niitä on etsittävä perillisryhmästä II. Jos perillisryhmästä II löytyy elossaolevia perillisiä, he ovat kuolinpesän osakkaita ja perimysjärjestykseen perustuva osakasasema sulkeutuu pois perillisryhmän III perillisiltä. Ellei elossaolevia perillisiä löydy myöskään ryhmästä II, kuolinpesän osakkaita ovat perillisryhmän III elossaolevat perilliset. Jos näitäkään ei löydy, perimysjärjestykseen perustuvien kuolinpesän osakkaiden hakeminen loppuu siihen.
Perillisryhmissä I ja II sijaantulo-oikeus kuolleiden perillisten tilalle on rajoittamaton, ryhmässä III se koskee ainoastaan isovanhempien lapsia, ei isovanhempien lastenlapsia.
Kuolinpesän osakkaita perillisryhmässä II ovat perinnönjättäjän sisarusten lisäksi myös perinnönjättäjän puolisisarukset ja heidän sijaantuloperillisensä, jotka osakkaina ovat täyssisarusten asemassa, vaikka eivät perillisinä välttämättä perikään yhtä suurta osaa perinnöstä kuin täyssisarukset. Vastaavasti osakkaita perillisryhmässä III ovat vanhempien sisarusten lisäksi myös perinnnönjättäjän vanhempien puolisisarukset, mutta eivät enää puolisisarusten sijaantuloperilliset.
Rintaperillisiä ovat 1) aviolapset 2) tunnustetut lapset 3) lapset, joiden osalta tuomioistuin on vahvistanut isyyden 4) väkisin maaten siitetyt lapset 5) vahvan adoption mukaiset adoptiolapset, jotka on otettu lapsiksi 1.1.1980 tai myöhemmin 6) tietyissä tilanteissa kihlalapset ja heikon adoption mukaiset adoptiolapset.
Kuolinpesän osakkaita ovat myös perinnöstä ja yleistestamentista luopujien sijaan tulevat perilliset.
Eloonjääneen aviopuolison osakasasemaan liittyy rajoitteita, joista ehkä tärkeimmät ovat seuraavat:
a) eloonjäänyt puoliso ei ole kuolinpesän osakas, jos avioliitto perinnönjättäjän kanssa on päättynyt avioeroon ja sitä koskeva omaisuuden ositus on tehty, ellei hän ole yleistestamentin saaja
b) eloonjäänyt puoliso ei ole osakas myöskään silloin, jos puolisoiden avio-oikeus toistensa omaisuuteen on täysin poissuljettu (esim. puolisoiden keskinäisellä avioehtosopimuksella), ellei hän ole yleistestamentinsaaja tai ellei hän ole perillisasemassa
c) eloonjääneen puolison pelkkä hallintaoikeus (esim. yhteisen asunnon hallintaoikeus) ei tee eloonjääneestä puolisosta kuolinpesän osakasta ellei osakkuus tule muuta kautta.
7. Kuolinpesän oikeudenomistajat Kuolinpesän oikeudenomistajat ovat henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joilla on oikeus perittävään jäämistöön. Oikeus voi olla lakimääräinen tai testamenttiin perustuva. Oikeudenomistaja ei välttämättä ole kuolinpesän osakas. Esimerkiksi legaatinsaaja ei ole osakas, ellei osakkuus tule muuta kautta.
8. Toissijaiset perilliset Toissijaisia perillisiä voi olla ainoastaan lapsettomalla avioparilla silloin, kun ensin kuolleelta puolisolta jäi elossa oleva leski. Toissijaisia perillisiä ovat silloin ensin kuolleen puolison vanhemmat, sisarukset ja heidän jälkeläisensä. Toissijaisia perillisiä ovat täyssisarusten lisäksi myös sisarpuolet, velipuolet ja heidän jälkeläisensä. Toissijaiset perilliset saavat perintöosuutensa vasta eloon jääneen puolison kuoltua. Toissijaiset perilliset ovat eloon jääneen puolison kuolinpesän osakkaita.
9. Perimysjärjestys I parenteeli: rintaperilliset ja heidän sijaantuloperillisensä. II parenteeli: vanhemmat ja heidän sijaantuloperillisensä. III parenteeli: isovanhemmat ja heidän sijaantuloperillisensä.
10. Sijaantulo-oikeus Perimysoikeus etenee sukuhaarassa siten, että kuolleen perillisen sijalle tulevat hänen lapsensa. Tällöin kuolleen perillisen lapsilla on sijaantulo-oikeus. I ja II parenteelissa sijaantulo-oikeus on rajaton, III parenteelissa sijaatulo-oikeus on vain isovanhempien lapsilla (tädit, sedät, enot), ei serkuilla. Sijaantuloperilliset ovat kuolinpesän osakkaita.
11. Osakasluettelon vahvistaminen Digi- ja väestötietoviraston antama vahvistus perukirjaan merkityn osakasluettelon oikeellisuudelle. Mikäli kuolinpesä on aikeissa myydä perittävältä jäänyttä omaisuutta, kannattaa osakasluettelo vahvistuttaa Digi- ja väestötietovirastossa. Tällä varmistetaan myyjäosapuolen valtuuksien riittävyys kuolinpesän omaisuutta myytäessä. Vahvistus on tärkeää erityisesti, jos myynnin kohteena on kiinteistöomaisuutta.
12. Avio-oikeus Puolison oikeus toisen puolison omaisuuteen avioliiton päättyessä (joko toisen puolison kuolemaan tai avioeroon).
13. Avioehtosopimus Aviopuolisoiden keskenään tekemä sopimus, jossa avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen suljetaan pois, kokonaan tai osittain. Laadittava määrämuodossa ja rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastossa.
14. Leski Eloonjäänyt puoliso.
15. Lesken hallintaoikeus Eloonjääneen puolison oikeus pitää rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentin estämättä jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto tai muu jäämistöön kuuluva eloonjääneen puolison kodiksi sopiva asunto (lesken vähimmäisoikeus). Oikeutta ei ole, jos tällainen asunto sisältyy myös eloonjääneen puolison omaan varallisuuteen. Eloon jääneen puolison käyttämä hallintaoikeus on hyvä kirjata perukirjaan. Sen pääomitettu arvo vähennetään perillisten osuudesta perintöveroa määrättäessä. Eloonjääneen puolison oikeutta pitää kuolleen puolison koko jäämistö jakamattomana hallinnassaan rajoittavat rintaperillisen oikeus vaatia pesänjakoa ja mahdolliset testamentinsaajien oikeudet.
16. Lakiosa Koskee vain rintaperillisiä, ottolapsia ja heidän jälkeläisiään. Lakiin perustuva oikeus osaan perinnöstä tilanteessa, jossa testamentilla loukataan perillisen lakiosaoikeutta. Lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Lakiosaoikeutta ei ole leskellä eikä toisen ja kolmannen parenteelin perillisillä.
17. Tasinko Määrä, jonka enemmän omistava puoliso joutuu luovuttamaan omaisuudestaan vähemmän omistavalle puolisolle, jotta kummankin osuudet yhteenlasketusta avio-oikeudenalaisesta omaisuudesta saadaan yhtäsuuriksi. Tasinkona saadusta omaisuudesta ei määrätä perintöveroa.
18. Tasinkoetuoikeus Perinnönjättäjän ja eloon jääneen puolison välillä toimitettavassa osituksessa enemmän omaisuutta omistaneen eloonjääneen puolison oikeus olla luovuttamatta omaisuuttaan tasinkona perillisille. Tasinkoetuoikeus on ns. lesken suojasäännös.
19. Lesken suojasäännös Ks. tasinkoetuoikeus.
20. Testamentti Vastikkeeton ja yksipuolinen oikeustoimi, jolla perittävä määrää jäämistöstään. Testamentti saattaa loukata lesken hallintaoikeutta tai perillisen lakiosaa. Lesken hallintaoikeuden mukaan leskellä on oikeus pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto (lesken vähimmäisoikeus), mikäli leskellä ei ole itsellään vastaavaa asuntoa. Testamentti on mitätön, mikäli se loukkaa lesken em. oikeutta tai rintaperillisen lakiosaa.
21. Lakiosailmoitus Jos testamentilla on loukattu rintaperillisen lakiosaa, rintaperillinen voi tehdä lakiosailmoituksen testamentinsaajalle. Ilmoitus on tehtävä todisteellisesti 6 kuukauden sisällä testamentin tiedoksisaamisesta. Ilmoituksella varmistetaan rintaperillisen oikeus vaatia lakiosaansa perinnönjaossa. Ilmoitus ei korvaa varsinaista lakiosavaatimuksen tekemistä. Lakiosavaatimuksen voi esittää esimerkiksi perunkirjoitustilaisuudessa. Perukirjaan merkittynä lakiosavaatimus katsotaan yleensä riittäväksi, jos testamentinsaaja on antanut testamentin asianmukaisesti tiedoksi perilliselle ja sekä lakiosavaatimuksen esittäjä että testamentinsaaja ovat läsnä perunkirjoitustilaisuudessa. Lakiosavaatimus voidaan esittää myös erillisessä asiakirjassa, joka toimitetaan todisteellisesti testamentinsaajalle.
22. Yleistestamentti Määräys / tahdonilmaisu kohdistuu koko jäämistöön tai sen määräosaan. Jotta testamentti olisi lainvoimainen, siitä on tiedotettava kuolinpesän osakkaita. Testamentti saa lopullisen lainvoiman, kun perilliset ovat sen hyväksyneet tai kun kuuden kuukauden moiteaika testamentin tiedoksisaamisesta on kulunut umpeen eikä kukaan kuolinpesän osakkaista ole moittinut testamenttia.
23. Erityistestamentti (= legaatti) Määräys/ tahdonilmaisu kohdistuu johonkin tiettyyn jäämistöesineeseen (esim. taulu tai asunto-osake). Testamentin lainvoimaisuus ks. yleistestamentti.
24. Puolisoiden keskinäinen testamentti Aviopuolisoiden laatima keskinäinen testamentti on yleensä joko omistusoikeustestamentti tai hallintaoikeustestamentti. Omistusoikeustestamentti, jossa puolisot testamenttaavat omaisuutensa toisilleen, antaa toisen puolison kuollessa eloon jääneelle puolisolle laajat oikeudet määrätä koko omaisuudesta, mm. myydä se. Tällöin rintaperilliset saavat osuutensa vasta lesken kuoltua, elleivät vaadi lakiosaansa. Hallintaoikeustestamentti antaa leskelle oikeuden ainoastaan hallita omaisuutta ja saada siitä tuotto, mutta esim. oikeutta myydä omaisuutta ei leskellä silloin ole. Hallintaoikeudesta ei leskelle määrätä perintöveroa ja hallintaoikeus vähentää hallintaoikeuden kohteena olevan omaisuuden osalta perillisille määrättävää perintöveroa.
25. Testamenttiin vetoaminen Testamentissa omaisuuden saajiksi nimettyjen tulee ilmaista halunsa vastaanottaa heille testamentissa osoitettu omaisuus. Jos yksikin testamentin saaja vetoaa testamenttiin so. on halukas vastaanottamaan hänelle testamentatun omaisuuden, testamentti otetaan huomioon perintöverotuksessa. Testamentinsaajan katsotaan vastaanottaneen testamentatun omaisuuden, jos hän on antanut testamentin tiedoksi perillisille (ks. kohta Testamentti /Tiedottaminen ja hyväksyminen). Toisaalta, jos kukaan ei vetoa testamenttiin, testamenttia ei tarvitse liittää perukirjaan eikä sitä huomioida perintöverotuksessa. Perukirjaan voidaan kuitenkin ottaa tällöin maininta, että perinnönjättäjältä jäi testamentti, mutta edunsaajat eivät vetoa siihen.
26. Testamentista luopuminen Testamentista voi luopua. Ellei testamentinlaatijan tahdonilmauksesta muuta ilmene, testamenttiin perustuvat oikeudet menevät tällöin testamentinsaajan perillisille. Testamentista voi luopua myös osittain.
27. Perinnöstä luopuminen Myös perinnöstä on mahdollista luopua. Perintöveroa ei määrätä perinnöstä luopujalle, jos luopuminen on tapahtunut tehokkaasti eli ehdoitta ja ryhtymättä pesään. Tehokas luopuminen edellyttää, ettei sen yhteydessä ole määrätty edusaajaa tai jos on määrätty, saajaksi on määrätty luopujan sijaan tulevat perilliset. Luopuminen täytyy tehdä kirjallisesti ja viimeistään perunkirjoituksen yhteydessä. Perintöomaisuuden reaalisointiin ja pesänjakoon ennen perinnnöstä luopumista ei pidä ryhtyä. Välttämättömät toimenpiteet pesänselvittämiseksi ovat mahdollisia. Perinnönjättäjän kuoleman jälkeen tapahtuvaa luopumista ei voi tehdä osittain. Luopumista koskeva asiakirja on vapaamuotoinen ja sen voi laatia myös itse. Omakätinen allekirjoitus on välttämätön. Kaksi todistajaa ovat suositeltavat. Perinnöstä voi luopua myös perinnönjättäjän eläessä hyväksymällä perittävän tekemän testamentin tai ilmoittamalla perinnöstä luopumisesta kirjallisesti perittävälle (PK 17 luku 1§). Ennakkoluopuminen voi olla myös osittainen. Luopumisilmoitus täytyy toimittaa verottajalle, mieluiten perukirjan liitteenä. Luopuja on kuolinpesän osakas ainoastaan osittaisessa luopumisessa. Luopujan sijaan tulleet perilliset ovat kuolinpesän osakkaita.
28. Ennakkoperintö Varallisuus, jonka joko perinnönjättäjä tai leski on lahjoittanut rintaperilliselle, jollei perinnönjättäjä tai leski ole erikseen ilmoittanut lahjoituksen olevan muuta kuin ennakkoperintöä. Jos perinnönjättäjä tai leski on ilmoittanut em. varallisuuden ”tavalliseksi” lahjaksi, se voidaan ottaa perintöverotuksessa huomioon ainoastaan, mikäli perinnönjättäjä tai leski on antanut sen kolmen viimeisen vuoden aikana ennen perinnönjättäjän kuolemaa. Jos ennakkoperinnöstä tai lahjasta on tehty lahjakirja ja sen perusteella on suoritettu vero, tämä vähennetään määrättävästä perintöverosta.
29. Tavanomainen lahja Lahja on tavanomainen, jos sen arvo ei ole epäsuhteessa antajan varallisuusoloihin. Tavanomaista lahjaa ei lueta ennakkoperinnöksi. Mikäli sama lahjanantaja on antanut useampia lahjoja kolmen peräkkäisen vuoden aikana, lahjoitusten verovapaus edellyttää, että lahjojen yhteenlaskettu arvo on korkeintaan 4 999 euroa. Lahja voi olla myös liian alhainen kauppahinta. Lahjaveroa ei kuitenkaan lahjansaajalle määrätä, ellei kauppahinta ole alle 75 prosenttia käyvästä arvosta.
30. Tavanomainen koti-irtaimisto Tavanomainen koti-irtimisto on säädetty perintöverotuksen ulkopuolelle. Tavanomaisuuden raja on 4 000 euroa. Verovapaus koskee vain perinnönjättäjältä jäänyttä irtaimistoa. Puolisoiden yhteisestä irtaimistosta se koskee vain perinnönjättäjän puolikasta.
31. Avopuoliso Perintöverotuksessa avopuolisoilla tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia parisuhteen osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota henkilöä, joka on avioliitossa.
32. Avopuolison suoja Avopuolison suojaa on täydennetty 1.4.2011 voimaan astuneella lailla avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Avopuoliso voi saada toisen avopuolison kuoltua harkinnanvaraista avustusta kuolinpesästä. Avustus voidaan antaa myös käyttöoikeutena omaisuuteen.
33. Syytinki Kiinteistökaupan yhteydessä tehty sopimus asumisoikeudesta (ns. kiinteistöeläke). Syytinki takaa myyjälle oikeuden jäädä asumaan kiinteistöllä sijaitsevaan rakennukseen.
34. Puolisovähennys ja alaikäisyysvähennys Perintöverotuksessa verottaja tekee erityisiä vähennyksiä viran puolesta. Näitä ei tarvitse erikseen vaatia. Tällaisia vähennyksiä ovat puolisovähennys (90 000 euroa) ja alaikäisyysvähennys (60 000 euroa). Puolisovähennyksellä on merkitystä ainoastaan silloin, kun leski on perillisasemassa tai testamentinsaajana. Leski on perillisasemassa, kun puolisoilla ei ole elossa olevia rintaperillisiä tai näiden jälkeläisiä. Puolisovähennystä ei voi kuitenkaan saada entinen puoliso, vaikka tämä olisi testamentinsaaja. Alaikäisyysvähennyksen saa perinnönjättäjän lapsi tai tämän rintaperillinen, joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta perinnönjättäjän kuolinhetkellä.
35. Henkivakuutus Perintöveroa on suoritettava perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettavasta henkivakuutuskorvauksesta, jonka valtio, kunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos suorittaa. Jos henkivakuutuksessa edunsaajaa ei ole nimetty tai edunsaajaksi on nimetty kuolinpesä, vakuutuskorvaus ilmoitetaan perukirjassa kuolinpesän varoina. Jos edunsaaja(t) on nimetty eikä edunsaaja ole kuolinpesä, vakuutuskorvausta ei lueta kuolinpesän varoihin eikä vakuutuskorvaus kuulu myöskään ositettavaan omaisuuteen (ositus ks. kohta 40).
36. Ylivelkainen kuolinpesä Kuolinpesä on ylivelkainen, jos kuolinpesän varat eivät riitä velkojen maksuun. Pesän osakas ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen kuolinpesän veloista eli velka ei periydy. Osakkaan henkilökohtainen vastuu vainajan veloista voi kuitenkin toteutua, jos perunkirjoitusvelvollinen osakas laiminlyö perunkirjoituksen toimituttamisen tai jos osakas tahallaan antaa väärän tiedon tai jättää jotain ilmoittamatta. Ylivelkainen pesä on luovutettava pesänselvittäjän hallintaan tai konkurssiin, jos velallisella on realisoitavaa omaisuutta (esim. omistusasunto), jotta osakkaat välttyisivät velkavastuusta. Mikäli ylivelkaisen kuolinpesän varallisuus ei riitä muuhun kuin hautaus- ja perunkirjoituskuluihin, luovuttaminen pesänselvittäjän hallintaan ei ole tarpeellista ja pesän osakkaalle ei silloin yleensä siirry vastuuta vainajan veloista. Perinnönjättäjän takausta ei lueta perinnönjättäjän velkoihin, ellei se ole jo erääntynyt maksettavaksi. Perinnönjättäjän erääntynyt velka luetaan perinnönjättäjän velkoihin, jos velan maksu tapahtuu perinnönjättäjän kuoleman jälkeen.
37. Perikunta Puhekielen ilmaisu kuolinpesästä.
38. Edunvalvoja Alaikäisyytensä vuoksi vajaavaltaisen henkilön edunvalvojana on tavallisesti hänen huoltajansa. Pitkän sairauden tai muun syyn vuoksi vajavaltaisen henkilön edunvalvoja on holhousviranomaisen tai tuomioistuimen määräämä henkilö. Oikeustoimet, joihin edunvalvojalla ei ole oikeutta ilman holhousviranomaisen lupaa, esitetään laissa holhoustoimesta 5 luku 34 §. Näitä ovat mm. kiinteän omaisuuden luovutus.
39. Holhousviranomainen Holhousviranomaisena toimii Digi- ja väestötietovirasto. Vajaavaltaisen ollessa kuolinpesän osakas perukirja pitää toimittaa verotoimiston lisäksi myös Digi- ja väestötietovirastoon.
40. Ositus Jos perinnönjättäjä oli kuollessaan naimisissa eikä puolisoiden avio-oikeutta toistensa omaisuuteen ollut täysin poissuljettu, on ennen perinnönjakoa tehtävä omaisuuden ositus. Osituksessa puretaan puolisoiden välinen aviovarallisuussuhde. Osituksen osapuolina ovat leski ja perilliset. Perinnönjaossa taas osapuolina ovat vain perilliset. Ositus ja perinnönjako voidaan tehdä samassa toimituksessa.
41. Osituskirja Asiakirja puolisoiden omaisuuden osittamisesta lesken ja perillisten kesken, kun avioliitto päättyi toisen puolison kuolemaan tai asiakirja puolisoiden omaisuuden osittamisesta eronneiden puolisoiden kesken, kun avioliitto päättyi avioeroon.
42. Pesänselvitys Pesänselvityksellä tarkoitetaan pesän varojen ja velkojen selvittämistä perunkirjoitusta ja perinnönjakoa varten. Ennen perinnönjakoa pesän velat on joko maksettava tai siirrettävä eroon jaettavasta jäämistöstä odottamaan pois maksua. Pesänselvityksen voivat tehdä kuolinpesän osakkaat itse tai siihen voi hakea apua laki- ja asianajotoimistoilta, pankeilta ja hautaustoimistoilta. Pesänselvittäjää voi hakea myös käräjäoikeudelta, jos jakoa ei muuten saada aikaiseksi.
43. Pesänselvittäjä Käräjäoikeuden määräämä henkilö, yleensä lakimies, jonka tehtävänä on saattaa kuolinpesä jakokuntoon.
44. Perinnönjako Perinnönjättäjän jäämistövarallisuudesta tehty jako. Jaosta laaditaan kirjallinen asiakirja (= jakokirja).
45. Sopimusjako Yleisin tapa toimittaa perinnönjako. Edellyttää kaikkien kuolinpesän osakkaiden yksimielisyyttä. Tehtävä kirjallisesti niin, että kaikki pesän osakkaat ja kaksi todistajaa allekirjoittavat sen. Osakkaat saavat toimittaa pesänjaon sopimallaan tavalla, paitsi jos joku osakkaista on vajaavaltainen (joko alaikäinen tai muusta syystä vajaavaltaiseksi tuomioistuimen toteama). Tällöin jaolle täytyy hakea Digi- ja väestötietoviraston lupa, jos jako suoritetaan ilman pesänjakajaa.
46. Pesänjakaja Alioikeuden määräämä perinnönjaon toimittaja. Pesänjakajaa on haettava perinnönjättäjän kotipaikan yleiseltä alioikeudelta, mikäli yksikin osakas, pesän osakkaan ulosmittausvelkoja tai pesäosuuden luovutuksensaaja sitä vaatii tai jos jonkun osakkaan osuus pesästä on ulosmitattu.
47. Toimitusjako Pesänjakajan toimittama perinnönjako, josta laaditun asiakirjan pesänjakaja yksin allekirjoittaa, todistajia ei tarvita.
48. Jäämistövarallisuus Perinnönjättäjän varat ja velat.
49. Jäämistöoikeus Niiden säännösten kokonaisuus, joita sovelletaan henkilön kuolemaan liittyviä oikeus- ja varallisuussuhteita selviteltäessä. Tärkein säännös on perintökaari.
50. Perintöosuusverojärjestelmä Verotus kohdistetaan erikseen kunkin perillisen tai testamentinsaajan perintöosuuteen ja vero määrätään jokaisesta saannosta erikseen.
51. Käräjäoikeus Yleinen alikoikeus (=ennen raastuvanoikeus tai kihlakunnanoikeus).
52. Tuomioistuin Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus.
